Työtön sairaanhoitaja? Koronan absurdimaailma

Ajattelin, että kirjoitan tämän seuraavan postauksen ihan näin freelancer-näkökulmasta, ja kertoakseni Suomen hullunkurisuudesta.

Minullahan on monta ammattia ja monta rautaa yleensä tulessa. Tällä hetkellä minut luetaan kuitenkin ns päätoimiseksi yrittäjäksi. Mutta, koska yritystoimintani on vasta hyvin alkutekijöissä, olen tehnyt kuitenkin sairaanhoitajan keikka/freelancer hommaa tässä sivussa.  Eli tämä teksti tulee nyt freelancer-sairaanhoitajan näkökulmasta. Ja siksi, että tätä asiaa ei varmaankaan moni ole tullut oikeasti ajatelleeksi.

Kun korona-kriisi sai alkunsa, suljin yrittäjän työni – eli vastaanottotoiminnan, hieronnat yms – hieman ennakolta, koska ounastelin että kohta meistä hoitajista on huutava pula. Ja ounastelinkin ihan oikein.  Kun Suomi alkoi ottaa erinäköisiä askeleita korona hallitsemiseksi, omat keikkatyöni vain lisääntyivät ja lisääntyivät. Oikeastaan viimeisen 3 viikkoa olen painanut aika tiukkaa työtahtia, sairaanhoitajana.  Kunnes koitti aika juuri ennen pääsiäistä…

Koska olen yrittäjä / freelancer. Minulla ei ole sellaisia etuuksia kuin työterveyshuolto tai palkallinen sairasloma. Joten ajattelin , ett nyt täytyy painaa töitä niin paljon, että jos sairastun, minulla on pieni pesämuna turvana.  Pidin sormet koko ajan ristissä, että pysyn korona-vapaana, ja pystyn tekemään kaikki sovitut keikkatyöni.  Ajattelin myös ns. turvata selustani ja kysellä keikkapaikoistani pidempää määräaikaista kesätyöhommaa, jotta turvaisin oman selustani näiden osa-alueiden saralla.

Ja sitten saapui kiirastorstai. Olin jo hieman kysellyt aiemmin viikolla eri keikkatahojeni tilannetta, ja tsekkaillut varausjärjestelmiä. Hämmästelin, että ompas hiljaista. Ja hämmästelin tätä myös puhelimassa työnvälittäjän kanssa. Olin kuitenkin tyytyväinen, että ainakin huhtikuun loppuun olin saanut töitä.  Toukokuusta en tosin vielä tiennyt mitään, mutta tämä nyt on keikkatyöläiselle ihan normaalia arkea. Itse olen ollut aina siinä onnellisessa asemassa, että olen tiennyt keikkahommani vähintään 3 viikkoa eteenpäin.  Kiirastorstaina tuli sitten ensimmäinen puhelu, ja hommat loppuhuhtikuulta peruuntuivat.  Toisessa sähköpostissa ilmoitettiin, aiemmin jo viikolla, että emme voikkaan ottaa ketään kesälle. Pääsiäislauantaihin mennessä huhtikuun keikkahommat oli kaikki förbee, nada, ei mitään. Ei keikkajärjestelmissä, ei missään.

Satun sitten, viimeisissä, pääsiäisen ajan keikkahommissa juttelemaan aiheesta muutaman muunkin sijaisen/keikkalaisen kanssa. Heilläkin ihan täysin saman tilanne.   Ei keikan keikkaa, ei kesätöitä, ei mitään.

Miettikääpä tätä terveydenhuoltoalan hullunkurisuutta.  Miten on mahdollista, että sairaanhoitajia ja lähihoitajia jää ilman töitä? EI ole, ei tarvita. Sijaisille ei ole käyttö!

Keikka- ja sijaistyöläisen kohtalo on aika karu. Oli ala kuin ala. Meistä karsitaan ensimmäisenä ja se on ihan ymmärrettävää… mutta ehkä tässä tilanteessa tämä menee kyllä hieman yli järjen. Vai mitä olette mieltä?

Surullista mielestäni on se, että mitä tämä jälleen kerran kertoo terveysalojen johtamisesta. Kuinka pitkänäköistä toimintaa tämä taas on.  Ja minkä asioiden kustannuksella tässä taas säästetään?

Monet kunnat yt-neuvottelevat ja koittavat henkilöstösiirroilla pitää työntekijöistään mahdollisimman pitkään kiinni. Tämä tarkoittaa esim että hammashoitajia on koulutettu korona-näytteenottoon ja  vastaanottotoimintaa pitäviä hoitajia on siirretty kotihoitoon. Myös yliopistosairaalat täällä, Uudenmaan täällä puolen, nipistivät keikkalaiset pois.  Ei-kiireetöntä hoitoa, erikoissairaanhoidon vastaanottoja ajettiin alas, elektiivistä leikkaustoimintaa vähennettiin rutkasti. Ja mm fysioterapeutteja siirrettiin lääkintävahtimestareiden avuksi leikkureihin ja anestesiahoitajia töihin teho-osastoille.   Yksityisen sektorin vastaanotto ja leikkaustoiminta vähenivät, koska moni perui aikojensa korona-pelon takia.  Ihmiset, jotka oikeasti tarvitsisivat säännöllistä kontrollia esim sydänsairauksien seurannan takia, peruivat aikansa, koska korona-pelko on pahempi kuin pelko kuolla sydänkohtaukseen.  Absurdia, eikö?masked nurse

Eri terveydenhuoltoalan sektorit siis vähensivät ns arkitoimintaansa. Eli henkilökuntaa tarvitaan vähemmän, eli sijaisia ei tarvita.  Ja kun monessa paikassa peruttiin myös kesälomia, niin eipä kesäsijaisiakaan kaivata.  Huomaatteko jo mihin tämä on hiljalleen menossa…

Noh, 1.5. alkaa kesälomakausi ja tämä on tärkeä pointti – kun jatkat eteenpäin tekstissä.

Vaikka täällä Pirkanmaalla nyt ollaan kuitenkin ”säästytty” korona-suoranaisilta vaikutuksilta vs Uusimaa. Niin, ajatellaampa nyt seuraavia asioita. Tai koitappa laittaa itsesi nyt terveydenhuoltoalan ammattilaisen asemaan  – vaikka hoitajan rooliin. Ja kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa:

” Olet työskennellyt viimeiset 10 vuotta samalla osastolla, teet vuorotyötä, olet oman työsi ammattilainen.  Nautit suurinta palkkaa, ja korkeimpia ”vanhimman-ikälisän” edustajan etuuksia.  (Tähän väliin on pakko todeta, hoitajan tuntipalkka on oikeasti n.14-17€ tunti.)syringe_2_pixabay

Sitten päivänä eräänä korona. Työpaikkasi toiminta on osittain ei kiireellistä toimintaa ja osittain akuuttia. Ensimmäisiä varotoimia aloitetaan tekemään. Osaston ei kiireellinen toiminta loppuu, ja tuntuu siltä, että ompas meitä täällä töissä paljon ja miksei mitään tapahdu. Onhan se kiva, että nyt on aikaa höpötellä oikeasti työkaverinkin kanssa kuulumisia.  Ilmassa on odottava tunnelma muutenkin, esimies rupeaa kyselemään kiinnostuneita muihin työtehtäviin. Mitä ne olisivat ei kukaan tiedä. Mutta kiinnostuneita kuitenkin kysellään.

Korona-kriisi kasvaa.  Korona ohjeita rupeaa tulemaan niin thl:ltä, esimiehiltä, johdlota, sairaalan hallinnolta sekä valtiolta päivittäin.  Ohjeistuksia muutetaan useasti päivässä. Ja jatkuvasti mietit, mitä tällä hetkellä noudatetaan.  Ensimmäiset tehtävän siirrot tipahtavat, ja hoitajia siirretään aloittamaan mm. kohortti-yksikköä, opettelemaan korona-näytteenottoa yms.  Hieman tätä ennen hallitus on julistanut poikkeustilan ja siinä hieman kylkiäisenä työvelvoitteen terveydenhuoltoalan henkilöstölle. Seuraavaksi pohdit, että missä se raja nyt meni, että koska pitää olla töistä pois, missä kulkee flunssan, influenssan, siitepölykauden ja koronan raja.  Henkilökunnan lomia aloitetaan perumaan / siirtämään tulevaisuuteen.

Osastosi työt vähenevät entisestään, koska kahden osaston toiminnat yhdistetään. Sinullekin tulee kehotettu ehdotus, että siirryt hieman toisenlaisiin tehtäviin. Joihin saat toki perehdytyksen, vai saatko? Pohdit uskallanko, osaanko, opinko? Olen kuitenkin tehnyt 10 vuotta jo tätä omaa työtäni, ja tämä on minulle täysin vieras työkenttä”

Saitko kiinni ajatuksesta, mitä metsästän? Miten joustavasti ajattelet, että itse pystyisit mukautumaan samaan tilanteeseen? Tilanteeseen, jossa joudut pinnistämään oman ammatillisen minäsi jatkuvaan muuntumiseen ja sopeutumiseen.  Aineelliset resurssit, joiden avulla sinun pitäisi tehdä työtäsi turvallisesti, vähenevät tai loppuvat. Epävarmuus ja epätietoisuus ovat päivittäiset kaverisi. Ja se kesäinen hengähdystauko, jota kuitenkin odotat joka vuosi, on peruttu. Uupuisitko? Väsyisitkö? Miettisitkö alanvaihtoa? Soitatko töihin, että nyt on tainnut kyllä nousta kuume ja kurkkukipu?

Olipas tajunnan virtaa. Mutta pointtini on. Miten, jälleen kerran, terveydenhuollon johdon tasolla luullaan, että tällainen toiminta on henkilöstön, työntekijän kannalta oikein. Näin käytetään se tärkein, eli ammattitaito ja osaamisresurssit loppuun. Surullista on, että tällä ajatuksella mennään monesti eteenpäin myös muutoinkin kuin korona-aikana.  Henkilöstöä ei ole riittävästi. Ja se riittämättömyyden ja oman ammattitaidon epäilyn tunne on se, mikä johtaa siihen, että kohta meillä ei enää ole terveydenhuollon alana ammattilaisia, sitäkään vähään mitä meitä on nyt.  Ja koronasta selviytymisen jälkeen, alan vaihtajia on varmasti paljon enemmän. Picture1

Olisiko kuitenkin kannattanut pitää kiinni muutamasta sijaisesta? Joiden avulla oltaisiin, ehkä pystytty luovimaan pahimpia karikkoja ja antamaan enemmän joustoa myös ns ”vakiväelle”. Samalla olisi ehkä ollut mahdollisuus siirtää tehtävän tarvitsemaan osaamista ja ammattitaitoa myös heille, jotta voidaan taata hoidon laatu ja turvallisuus myös tilanteissa, jolloin henkilöstön rakenne on 10% ”vakiväkeä” 90% keikkalaisia. Tilanne, johon varmasti vielä ajaudutaan näiden supistus- ja joustotoimenpiteiden takia.  Ja josta hyvästä lasku terveydenhuollon järjestävälle taholle, tulee olemaan isompi, kuin keikkalaisen ottaminen avuksi.

Kurkistin omaan kristallipallooni ja nuolin takapihan sammakkoa… ja ennustan siitä hyvästä. Että vaikka nyt vielä kestetäänkin työtaakkaa ja ennen kaikkea tilanteen aiheuttamaan henkistä kuormaa ns. omalla porukalla. Niin me sijaiset/ keikkalaiset ja freelancerit noustaan arvoon arvaamattomaan kun pääästään kohti kesäkuuta.  Sitä ennen, taidan ilmoittaa itseni työttömäksi ja hakea työttömyyskorvausta. Ihan vaan siksi, että en ole sitä koskaan aiemmin, sairaanhoitajan ammatissa tehnyt. Ja ihan vaan vääristääkseni tilastoja ja osoittaakseni kuinka hullunkurista aikaa eletään, kun hoitaja voi olla työtön.

…. vai pitäisikö lähteä kuitenkin Norjaan? Tai sitten odottaa, että minut työvelvoitetaan HUS:iin…

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s