Työssä tylsistyminen- boreout?

Pentti tekee työtä haastavassa työyksikössä. Työtä leimaavat asiantuntijuus, akuutit tilanteet, jotka vaativat tarkkaa ammattitaitoa sekä kykyä työskennellä ajoittain todella paineen alaisissa tilanteissa.  Työstä kuitenkin 60 prosenttia on suunnitelmallista ja yllätyksetöntä ja 40% vaatii maksimaalista suoritusta paineen alla.

 Normipäivät kuluvat verkkaisesti, eikä Penttiä oikein tahdo kiinnostaa rutiinihommat. Hän mieluummin pyörittää töiden ohella YouTube-videoita ja keskustelee musiikista tai elokuvista kollegoidensa kanssa. Välillä muiden mielestä häiriöksi asti. Pentti on vähän kuin se koululuokan takapenkissä istuva poika, joka häiriköi muita tunneilla, koska opetus ei tarjoa hänelle tarpeeksi haasteita.

Arki rullaa, ja Pentti kuitenkin hoitaa tämän oheistoiminnan ohessa työnsä hyvin, mutta kuitenkin vain 60% osaamiskapasiteetilla. Pentin ajatukset ja huomio vaan tuntuvat muiden mielestä olevan jossain ihan muualla. Ja tämäkös häiritsee niitä työkavereita, jotka kokevat arkirutiineistakin suoriutumisen olevan oman taitotasonsa äärirajoilla.

Sitten sattuu se hetki, että tulee akuutti tilanne ja työ käy Pentinkin mielestä mielenkiintoiseksi. Työkaverit voivat vierestä seurata, kun Pentti ottaa homman täysin haltuun, hymyilee, osaa vastata kaikkien kysymyksiin, aktivoituu, sulkee youtuben ja muuttuu kuin silmissä pro-ammattilaiseksi, joka antaa tilanteessa itsestään 110%, ja enemmänkin.  Tilanteen laannuttua, Pentti palaa omaa semi-flekmaattiseen identiteettiinsä ja jatkaa YouTuben selailua.

 Löytyykö teidän työyksiköstänne Pentti? Tunnistatko tästä kenties itsesi? Itse tunnustan olevana hyvinkin Pentin kaltainen olento. Työn mielekkyys, ja mahdollisuus uusien asioiden oppimiseen sekä kehittämiseen ovat minulle ainakin top 3 juttuja, jotta ”viitsin” sitoutua työhöni. Tämä voi näkyä kenties tuosta työhistoriastani, kaikkea kun on pitänyt kokeilla ja etsiä sitä itselle oikeasti mielekästä työtä… Mutta, takaisin asiaan 😊

Mm. Lotta Harju  on tutkinut työterveyslaitoksella boreout-kokemusta eli työssä tylsistymisen tunnetta. Hän listaa 3 tyypillisintä tapaa tylsistyä työssä:

  • Töissä ei ole mahdollisuutta oppia uutta, itseä kiinnostavia asioita
  • Töissä ei voi keskittyä itselle merkityksellisiin asioihin
  • Työn sujuvuutta estävät tekijät/ häiriöt, heikentävät työn hallinnan kokemusta

Mieli lähtee helposti askartelemaan muiden asioiden kanssa, jos työ tuntuu liian ”helpolta”. Kuten Pentille on tapahtunut.  Kun haasteita ei ole tarpeeksi, ja uuden oppimisen kokemus puuttuu, lähtee Pentin ajatuksen muualle, paljon mielenkiintoisempien asioiden pariin.  Vaihtoehtoisesti voi käydä niinkin, että tekemistä on liikaa ja keskittyminen merkityksellisiin asioihin on hankalaa. Silloin on ikään kuin helpompi tarttua asioihin, jotka ovat mielekkäämpiä.

Työn sujuvuuteen vaikuttavat mm työpaikan työolot, johtamistyyli, byrokratia, tietojärjestelmät, ikävät työyhteisökokemukset tai asiakastyössä vastaantulevat ongelmatilanteet.  Kaikissa työtehtävissä on toisinaan vaiheita, jotka tuntuvat turhilta, tylsiltä ja yksitoikkoisilta. Työssä tylsistyneestä kuitenkin tuntuu, että itse työ ei ole merkityksellistä, ja innostumisen kokemukset puuttuvat.

Työssä tylsistymisen on ajateltu koskevan vain liukuhihnamaista työtä, mutta tätä koetaan jokaisella työnalalla. Työelämä2020 tietolähteen mukaan eniten työssä tylsistymistä koettiin kuitenkin kuljetus- ja valmistusalalla sekä taiteen, viihteen ja vapaa-ajan parissa työskentelevien keskuudessa. Miehet kokivat enemmän työssä tylsistymistä kuin naiset ja ikäryhmissä alle 36-vuotiaat kokivat eniten työssä tylsistymistä.

dilbert boring work.gif

Työterveyslaitoksen kohti innostuksen spiraaleja julkaisussa todetaan, että työssä tylsistymisilmiön ajatellaan olevan kasvussa, koulutustason kasvun takia. Työn haasteet katoavat, kun työtekijät ovat yhä koulutetumpia ja monessa tapauksessa ylikoulutettuja työtehtäviinsä nähden.

Työhön tylsistymistä ei tulisi kuitenkaan pitää pelkästään kielteisenä ilmiönä, vaan sen voidaan katsoa olevan myös tärkeä asia työtehtävän ns. rutinoitumisessa. Näissä tilanteissa, työtehtävän suorittamisesta jäänyttä ”ylimääräistä” kapasiteettia, voisikin käyttää esim. johonkin luovaan, ja työtä uudistavaan toimintaan.

Lähteet:

Työuupumuksen spiraali

Työelämä elää omaa murrosvaiheettaan. Samoilla työntekijän ominaisuuksilla ei enää pärjää työelämässä kuin ennen. Puhutaan x- ja y-sukupolven työntekijöistä ja milleniaaleista. Itsensä johtaminen ja time-management ovat muotisanoja.  Saako – ja pitääkö työssään viihtyä, mikä meitä työntekijöinä motivoi, miten tasapainoilen perheen – työn – ja vapaa-ajan välillä? – Ovat jatkuvasti työntekijän arjessa läsnä olevia kysymyksiä.

Suorita, ole tehokas, pysy mukana yhteiskunnassa!  Pitää olla nopeampi, muutosvalmis sekä joustava. Taloudellinen yrityskilpailu ja työntekijöiden välinen kilpailu työpaikoista, ja yhteiskunnassa selviämisestä vain kasvaa. Työntekijän hallinta omaan työhön muuttuu haastavammaksi ja siitä irtautuminen työpäivän jälkeen vaikeutuu. Tasapainoon pyrkivä ihminen on hiljalleen kierteessä, joka johtaa ristiriitoihin ja ongelmatilanteisiin. Omat voimavarat ovat rajalliset ja kun ne hiipuvat…

Työuupumus on pitkittyneen työstressin päätepiste. Työuupumuksen kehittymiseen vaikuttavat niin työolosuhteet, että yksilölliset tekijät.  Vuonna 2000 2,5% työssäkäyvistä suomalaisista koki työuupumuksen oireita viikoittain ja kuukausittain lähes 25%. Tämä siis on joka neljännes meistä työikäisistä.

”Työuupumus on oireyhtymä, jonka kehittyessä ihmisen voimavarat ehtyvät pitkittyneen työstressin seurauksena.”  – Työterveyslaitos

Uupujat ovat yleensä niitä tunnollisimpia työntekijöitä, heillä on korkeat henkilökohtaiset tavoitteet, voimakas sitoutuminen työhön ja korostunut velvollisuuden tunto. Tähän kun lisätään kuormittavat työolosuhteet, joissa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on mahdotonta, ja työyhteisön kyvyttömyys ratkaista ongelma- ja ristiriitatilanteita, on matka kohti työuupumusta saatettu käyntiin.  Jos työolosuhteet ovat hyvät, muilla elämänalueilla esiintyvät ongelmat eivät yksinään johda työuupumukseen.   Työuupumuksen kehittyminen on pitkällinen prosessi, eikä siihen vaikuttavia tekijöitä ole yksilöllisen vaihtelun vuoksi helppo nimetä.  Kuitenkin voidaan selkeästi todeta, että työuupumus ei ole yksilön heikkoutta!

Kun lepo ei enää virkistä, väsymys yleistyy, asenteet työtä kohtaan muuttuvat ja työn merkityksellisyys katoaa, työuupumuksen oireet alkavat näkyä.  Emotionaalinen kuormitus kasvaa. Toisilla ihmisillä oireet ovat kognitiivisia, muisti heikkenee, ajattelu ja oppiminen hidastuvat, toisilla ne voivat olla selkeästi fyysisiä kuten tykyttelyä, päänsärkyä, selkäongelmia tai vatsavaivoja. Osalla ihmisistä voi havaita selkeitä muutoksia sosiaalisessa käyttäytymisessä tai persoonallisuuden muutoksia, ärtyneisyyttä, lyhyt pinnaisuutta jne. Osa voi oireilla myös kaikilla näillä alueilla.

Työuupumus voi johtaa sairastumiseen tai vaihtoehtoisesti olemassa olevien sairauksien pahenemiseen ja työkyvyttömyyteen. Suoranaista lääketieteellistä diagnoosia työuupumukselle ei ole. Se voidaan kuitenkin kirjata diagnoosiin liitteeksi, terveysongelmaan liittyvänä tekijänä. Surullista, mutta totta.

Malleja uupumuksesta ja työuupumuksesta on kuvattu useita. Esitän tässä yhden niistä, jonka olen kokenut myös henkilökohtaisesti. Uupumuksen spiraali on professori Marie Åsbergin julkaisema malli loppuun palamisesta. Marie Åsberg työskentelee Tukholman Karoliinisessa instituutissa. Alla oleva uupumuksen spiraali on lainattu Tietoinen läsnäolo-kirjasta.

uupumuksen spiraali

Spiraalista käy hyvin ilmi, miten meistä jokainen voi päätyä uupumuksen spiraaliin. Monet elämän ongelmat, kuten onneton olo, ahdistus, stressi ovat eräänlaista ajautumista tähän spiraaliin. Ylimmäinen rengas kuvaa sitä, tilannetta kun elämä on vielä tasapainossa.  Kun kiire astuu kuvioihin, alamme keskittyä vain siihen ”tärkeimpään” asiaan ja spiraali alkaa. Alamme luopua niistä asioista, joidenka koemme vievän aikaa ”tärkeimmältä”.

Ensimmäisenä kyydistä putoaa usein ne asiat, jotka ravitsevat meitä henkisesti ja ovat oleellisia psyykkiselle tasapainolle. Asioita, jotka saavat sinut normaalisti jaksamaan ja hyvälle tuulelle arjessa, kuten liikkuminen, harrastukset, sosiaaliset suhteet jäävät pois ”tärkeimmän” tieltä.  Spiraali muuttuu jyrkemmäksi, mitä enemmän luovut ns. elämän nautinnoista. Pyöriessäsi alemmas ja alemmas spiraalissa väsyt, et pysty pitämään päätöksiäsi ja muutut onnettomammaksi. Lopulta olet vain varjo itsestäsi.  Åsbergin mukaan, ne jotka ajautuvat spiraalissa aina vain alemmas ja alemmas ovat niitä, jotka ovat kaikista tunnollisimpia ihmisiä.

 

Maija on yksinhuoltaja, hänellä on 12-vuotias tytär. Maija työskentelee alansa johtavassa konsultointifirmassa.  Työyhteisö on hyvin tavoiteorientoitunut, esimiehille tulos on tärkeintä, sairaslomista naljaillaan, heikkouksia ja omaa inhimillisyyttään ei saa työpaikalla näyttää. Työ vaatii sitoutumista ja on itsessään haastavaa. Maija saa projektin, joka vaatii erityistä huomiota. Hän haluaa tunnollisena työntekijänä panostaa projektiin ja suoriutua siitä hyvin. Projektin onnistumiselle asettaa lisäpanoksia myös Maijan pomo, joka pitää projektia erityisen tärkeänä yritykselle. 

Maija aloittaa projektin parissa motivoituneena ja innokkaana sekä selkeä suoritustavoite mielessään. Projektin hyvään lopputuloksen saavuttamiseksi, Maija lisää työtuntejaan viikossa hieman, vähän huomaamattomasti.  Työmäärä kasvaa, vähitellen.  Maija on tunnollinen, hän haluaa tehdä hyvää työtä, tästä syystä Maija päättää luopua kuntosalikäynneistä ja tekee itsensä kanssa sopimuksen, että käyn työpäivän päätteeksi sitten vaikka kävelylenkillä.  Maija saa pomoltaan hyvää palautetta työstään, nyt hän jaksaa taas muutaman viikon.  Pyykkivuori on alkanut kasvaa kylpyhuoneessa, postit on avaamatta ruokapöydällä.

Työpäivät venyvät, ilmakin on todella kurja. Kävelylenkitkin jäävät pois. Työt alkavat seurata myös päivän jälkeen kotiin. ”Muistinkohan nyt lähettää sen viestin”. ”Tarkistan vain nopeasti sähköpostini”.  Maija ja hänen tyttärensä tekivät työ- ja koulupäivän jälkeen yhdessä ruokaa ja söivät ruokapöydän ääressä.  Ajan säästämiseksi, Maija on ruvennut nappaamaan pikaruuan mukaan töistä lähtiessään. Näin kotona on edes jotain syötävää. Ilta tv-ohjelman ääressä lipuu samanaikaiseen sähköpostien vastaamiseen.  Rauhoittuminen illalla rupeaa olemaan hankalaa, nukahtaminen ei oikein onnistu. Työasiat pyörivät päässä ja kroppa käy jatkuvalla ylikierroksella. Maija lähtee entistä väsyneempänä töihin. Töihin meneminen alkaa tuntumaan tervan juomiselta.  Edelleen Maija kuitenkin haluaa, että projekti sujuu hyvin, joten hän pakottaa itsensä ylös ja töihin.  Töistä kotiin päästessään, Maija haluaa vain nukkua. Viikonloppuisin ystävien näkeminen ei kiinnosta, väsymys vetää takaisin peiton alle. ”Kyllä minä jaksan, nukun univelkani takaisin”. 

Maijan tarina on hyvinkin tutun kuuloinen. Uupumuksen spiraaliin päätyessään Maija alkaa luopumaan hänelle tärkeistä asioita, kuten liikunnasta ja yhdessäolosta tyttärensä kanssa. Hän muuttuu ärtyisäksi, väsyy ja kärsii unihäiriöistä. Ulkoisesti Maija on onnistunut pitämään yllä kiireisen ja tehokkaan työntekijän kulissia. Syvällä sisimmässään, Maija kuitenkin murenee paineen alla.

Vaikka ajatellaan, että harrastukset ovat vain harrastuksia, ne saattavat kuitenkin olla niitä seikkoja, jotka oikeasti pitävät meidät henkisesti tasapainossa ja auttavat suojautumaan stressiltä. Toiset toiminnot taas kuluttavat näitä voimavaroja. Tasapaino näiden asioiden välillä on tärkeää. Jokaisessa päivässä kannattaa olla vähintään yksi sinua ns. ravitseva toiminta.  Nämä ovat niitä ns. elämän pieniä nautintoja, esimerkiksi lämmin kylpy tai sauna, kirjan lukeminen, torkut kissa kainalossa, elokuvan katsominen, puhelu ystävälle, kävelylenkki tai pala suklaata iltateen kanssa.  Tee siis hyvää kehollesi tai tee jotain josta saat fiiliksen ”mähän osaan”.  Juju näissä ravitsevissa toiminnoissa on se, että mitä tahansa teetkin usein ne pienetkin asiat saattavat vaikuttaa mielialaasi.

Työuupumuksesta toipuminen on vaiheittaista. Työterveyslaitos jakaa toipumisen vaiheet seuraavasti:

  • Myönnä ristiriita ja tunnista muutostarve
  • Luovu mahdottomista tavoitteista ja irtaudu työstä
  • Vahvista omaa hyvinvointia
  • Tarkastele kriittisesti omia asenteita ja toimintatapoja
  • Muokkaa näitä omaa hyvinvointiasi tukevaan suuntaan
  • Suunnittele muutos työtilanteeseesi
  • Toteuta muutos
  • Seuraa hyvinvointiasi

*Mukaillen Työterveyslaitos

Toipuminen vie oman yksilöllisen aikansa. Sen edellytyksenä on kuitenkin tietoisesti tunnistaa omat voimavaransa ja ne tilanteet, jotka selkeästi kuormittavat negatiivisesti. Työuupumuksen voisi konkreettisesti ajatella olevan vuotava haava- joka on syntynyt trauman takia omaan jaksamiseensa. Haavan arpeutuminen ja paraneminen vie aikaa.  Tärkeää on muistaa, että tämäkin parantunut haava on kudokseltaan heikompi kuin täysin koskematon alue. Se tarkoittaa sitä, että työuupumuksen uusiutumisriski on aina olemassa.

Ihmiseen on rakennettu mitä monimutkaisempia coping-mekanismeja, joilla me jaksamme suoriutua päivittäin.  Osa näistä on haitallisia, jotka johdattavat meidät vain eteenpäin pakene-taistele- autonomisella mallilla, osa vastavuoroisesti tietoisesti rakentuneita positiivisia coping-mekanismeja. Siinä missä itsensä tiedostaminen ja haitallisten käyttäytymismalliensa tunnistaminen on reitti ulos työuupumuksen pyörteistä, ne ovat myös opeteltavia hallintakeinoja joidenka avulla pystyy tunnistamaan nopeammin ja ennakolta hetket, jotka saattavat johtaa kohti tuota tuttua oravanpyörää.

Elä siis kokonaista elämää! Jaa aikasi ja energiasi sopivasti sinulle tärkeille elämän osa-alueille. Tee päivittäin jotain hyvää itsellesi, lepää, kuuntele, aisti, ole läsnä, keskity hetkeen, pysähdy ja nauti.  Monesti asiat, jotka ovat olleet meille itsestään selvyyksiä, ovat tutkimisen arvoisia ja niitä kannattaa katsoa eri näkökulmasta. Kysy itseltäsi ajoittain, voinko hyvin? Mitä minä haluan? Kuulostaako liian yksinkertaiselta ollakseen totta? Oman kehonsa ja mielensä kuunteleminen vaatii opettelua. Omien tunteidensa tunnistaminen vie oikeasti aikaa, samoin niiden hyväksyminen ja irrottaminen mielen sekamelskasta.  Kyky pysähtyä hetkeksi on ihailtava taito, ja saavutettavissa.

 

Lähteet:

Työterveyslaitos. 2015. Työuupumus. http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyouupumus/sivut/default.aspx

Työterveyslaitos. 2015. Työuupumuksen ennaltaehkäisy. http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyouupumus/tyouupumuksen_ennaltaehkaisy/sivut/default.aspx

Työterveyslaitos. 2015. Työuupumuksen hoito. http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyouupumus/tyouupumuksen_hoito/sivut/default.aspx

Vartiainen, Antti. 2011. Työuupumuksen yksilölliset tekijät ja uusiutuminen haitallisten skeemojen ja selviytymiskeinojen näkökulmasta. Kognitiivinen psykoterapia- Verkkolehti (8)/1. http://kognitiivinenpsykoterapia.fi/verkkolehti/2011/kognitiivinen-psykoterapia-2011-1-vartiainen.pdf

Willims, Mark & Penman, Danny. 2012. Tietoinen läsnäolo. 2. painos. Basam Books Oy. Helsinki

Työhyvinvointi teemainen alkukevät

Pitkän blogi hiljaisuuden jälkeen, availen taasen tämän sanaisen arkkuni 😀 Osallistuin tuossa viime perjantaina POLAMKssa pidetylle johtamisfoorumin luennolle, jonka aiheena oli työssäuupuminen. Aihe oli niin hyvä, ja luennoitsijat avasivat sitä hienosti, joten päätin että nappaan kiinni tästä samaisesta aiheesta.

Sinne vanhempaan blogiin kirjoitin muutama vuosi sitten aiheesta tekstin, mutta nyt päätin ottaa tämän tuunauksen alle ja funtsia tätä asiaa vähän tarkemmin ja vähän teemana.  Pohditaan siis maaliskuun ajan työuupumusta, työhyvinvointia, burnouttia, työnimua ja esimiestyötä näiden silmälasien kautta ja näihin liittyviä ilmiöitä.

Ja sattumalta ja hyvinkin sopivasti: a-studion talk käsitteli tätä asiaa juurikin tällä viikolla. Aiheena: Kamala kiire – mitä tehdä kun työuupumus uhkaa. Keskustelu oli hyvää ja siinä tuli hyviä pointteja vastaan. Sattumalta samainen THL:n professori Jari Hakanen piipahti puhumassa juurikin tuolla johtamisaamussa 🙂

Kannattaa siis vilkaista tämä a-talkin keskustelu, näin pohjustuksena aiheeseen. Ohjelmaan pääset klikkaamalla kuvaa.

atalk.png